Retrokukkia

Tässäpä taas kangas jota jokunen hetki piti hyllyssä vain ihastella ennenkuin sitä rohkeni saksia. Kankaaton helmikuu aikaansai kuitenkin sen että tuli oikeasti tartuttua niihin jo olemassaoleviin kankaisiin.

Kaavana iänikuinen jokatyypin kaavakirjan raglanhihainen paita. Tätä vinoa helmaa on tullut kokeiltua jo aiemminkin, ja tykästyin siihen kovin.

Samasta kankaasta mutta erivärisenä olen tehnyt myös ystävälle paidan. Siitä jonkin verran jäi, ja sain tehtyä tyttärellekin kukkasia.

Kesää ajatellen kokeilin OB:n kaavaa lehdestä 3/12, kokona 110cm. Tosi kiva, pienet puhvihihat miellyttävät käyttäjääkin!

Pojat monsteripaidoissaan

Tämä monsterikangas oli niin meidän perheen miesväen näköistä että sitä oli ehdottomasti hankittava. Ja kyllä siitä tuli kahdelle nuorimmalle miesväen edustajalle yläosat, mutta mikä pettymys 6vuotiaalle olikaan kun iskälle ei kankaasta paitaa enää riittänyt.. En usko että iskä oli läheskään yhtä pettynyt.

Isomman paita on OB: More Grey koossa 122cm ja raglanhihaisen 86 cm:n bodyn kaava on samaisen lehden numerosta 6/12. Tässä on varmaan meidän perheen viimeinen bodytekele, kesävaatteet saakin tehdä jo paitoina jotta pääsee kunnolla pottailun makuun. Totisesti kannatti bodeja silmällä pitäen  ostaa kam-neppejä vähintään 300 kpl, tulihan niitä bodeja tehtyä sen jälkeen ehkä 10..

Molempien raglan-saumojen koristeena on peitetikin nurja puoli. Bodyn hihoihin muutin resorit, sillä se oli jonkin aikaa alussa käytössä resorit käännettynä.

Vaikkei iskän paitaan kangasta riittänytkään, niin sen verran kuitenkin että siitä tuli bokserit Ottobren 1/13 kaavakokeiluna.

Ja niistä tuli koossa 122cm aivan hehtaarit meidän ruipeliinille, vaikka kaikki sivusaumat tein ilman saumavaroja. Eipä ole tästä meidän kaavaksi, täytyy pysytellä siinä edellisessä hyväksi havaitussa lehden aiemmassa bokserikaavassa. MUTTA tulipa yli vuoden vanhassa koneessa kokeiltua tämän kaavan myötä myös tasosauman ompelua, että jotakin hyötyä näidenkin tekemisestä oli. Joskaan ei ehkä ollut paras idea laittaa sillä resoria kiinni, mutta muutoin varsin kiva ommel alusvaatteissa.
 
 

Kesää odotellessa - Vesiputouspääntie

Koska yleensä olen melko jälkijunassa mitä tulee kesävaatteiden valmistukseen ajattelin jo vähän edes jotain saada sitä silmällä pitäen aikaiseksi. Ohuehkosta trikoosta valmistui itselle hihaton paita vesiputouspääntiellä.

Ajattelin tehdä paidasta roikkuvan joka puolelta ja lisäsin sivusaumaan kuminauhaa. Kaava on oma. Kangasta olin tilannut metrin, ja käytin etu- ja takakappaleeseen koko pituuden. Hihansuissa on resorihuolittelut. Käänsin peitetikillä etukappaleen pääntien, ja se täytyy ehdottomasti jättää ensi kerralla tekemättä. Kaulus putosi paljon kauniimmin ennen sitä kääntämistä.

Tämän tehtyäni törmäsin ohjeeseen jota täytyy vielä myöhemmin kokeilla, siinä pääntie putoaakin paljon reilummin. Se on täällä.

Reunasta jäi vielä jonkin verran kangasta josta tuli tyttärelle hihaton kesäpaita.

Paidan leikkasin samalla kaavalla kuin tämän, mutta tulos jokseenkin erilainen. Hihojen sijaan tuli vain pienet röyhelöt.

Itse tykkään näistä röyhelöistä kovin, mutta meidän neljävuotias muotikriitikko ei ole ihan samaa mieltä.. Mitään ei enää uskalla ommella kysymättä ensin mielipidettä, eikä siitäkään sitten voi olla ihan varma.

Robo team

 

Alunperin nuorimmaista varten hankittu ihana robottikangas osoittautuikin varsin ihanasti sopivaksi myös tytölle ja niinpä siitä saikin molemmat jotain.

 

Pojan setti on kokoa 86cm. Housujen kaava on se kohta jo joka koossa piirretty OB:n High Jump, joskin kireämmillä vyötärön ja jalansuun resoreilla. Niissä materiaalina jemmasta löytynyt juuri sopivan kokoinen pala keltaista collegea. Nappilistapusero on samaisen lehden numerosta 1/12.

Tytön valenappilistallinen 104 cm:n paita on OB:n numerosta 1/11. Puseron rypytykset jäi nappilistan kohdalta jokseenkin laimeiksi, luulen että siinä oli tekijällä joku mittasuhdehäiriö. Muutoinkin aukeavasta nappilistasta tuli huomattavasti kauniimpi, liekö syynä sitten osittain myös se, että niitä on tullut jo muutamat toteutettua aiemmin. (Täällä ja täällä)

Raitoja syyspiristeeksi

Syksyn piristeeksi tein itselleni raidallisen paidan. Olen kovasti etsiskellyt ohjetta paitaa jossa olisi solmun tyyppinen etuosa. Aiemmin kokeilin solmumekkoa, mutta sen ohjeen solmu ei vakuuttanut. Tämä ohje tuli vastaan kirjaston Burdassa (2/2010). Kyseisessä lehdessä on useinkin omaan makuuni hivenen turhan antavia kaula-aukkoja, mutta tämä pusero ei pysynyt edes harteilla. Kaula-aukon resori onkin oma viritykseni jotta sain koko puseron pysymään edes päällä.. Hihansuut laitoin tasapainoksi samalla resorilla.
"Solmu" oli varsin yksinkertainen ommella ja ohje on ihan käyttökelpoinen, kunhan siitä pidentää sekä ylä- että alaosaa.

Loppukankaasta tuli tyttärelle pusero.

Tämän ohje on OB 4/12 Princess-tunika. Joitakin muutoksia siihen tuli, kaula-aukosta tein ihan normaalin trikoo kaitalehuolittelulla.

Kesähame samikset

Eurokankaan palalaarista löytyi niin söpö puuvillakangas että siitä piti heti saada neidin kanssa yhteneväiset hameet.

Omani syntyi iskemällä kaapista sopiva hame kankaan päälle ja sakset käteen. Ja sitten tapahtui jotain, eikä se noussutkaan takapuolen päälle lainkaan ja sai sitten kylkiinsä pienet lisäkiilat. Vaikka se mallikappale kyllä mahtuu ihan mainiosti.. No, käytössä ei mokomat lisäkiilat haittaa mitään. Itselleni tein kaveriksi topin, joka sai sitä pientä jotakin extraa taakse tehdystä reiästä. Neiti sai samasta kankaasta lyhytlahkeiset legginsit.

Vaikka kuvauspäivä olikin lämmin kelejä näille hameille vielä vähän odotellaan :/

Lepakkohihapaita

Blogihiljaisuus ei suinkaan johdu siitä etteikö olisi saanut mitään aikaiseksi, vaan siitä että olen ommellut viime aikoina jonkin verran itselleni. Sovituskuvat on vaan niin paljon kivempia laittaa, mutta jotenkin se kuva jää sitten vaan aina ottamatta kun se vaate on itseni päällä. Sitten keksin; mikä hyvä tekosyy käydä kylässä ja iskeä kaverille kamera käteen ;)

Eurokankaan palalaarista löytynyt ohut trikoo oli juuri hyvä lepakkohihaiseen paitaan. Hihansuut leikkasin paitaan nähden toiseen langansuuntaan kaksinkertaisena. Alaosankin olisin tehnyt trikoosta, mutta eipä siitä riittänytkään ja jouduin sen tekemään resorista. Koska punainen resori ei riittänyt piti tyytyä harmaaseen.

Vaikka yleensä teen melko tiukkoja paitoja, niin tästä olen tykännyt. Joskin kolmen lapsen jälkeen kropassakin on tapahtunut joitakin pieniä muutoksia, ihan hyvä yrittää löytää uusia vaihtoehtoja niiden tiukkojen paitojen rinnalle..

Muutoin ompelukset on olleet aika yksinkertaisia. Melko tapaturma-alttiilla tyttärelläni tuntuu legginsejä kuluvan ja niitä onkin saanut surrutella sarjatyönä.

Ja kankaanjämistä tuli meille yhteneväiset huivit. Omani tein käännettävänä mallina kaksinkertaiseksi ja se on kuumana päivänä aika tuskaisen lämmin. Neidin huivissa on kam-neppikiinnitys, omani tein hölmöyksissä sidottavaa mallia. Seuraava sitten nepillä, kangastakin menee paljon vähemmän.

Veturimiehet heiluttaa

Juna kuvioinen kangas päätyi pojille yläosiksi. Isompi sai t-paidan koossa 122cm johon tuli juna-aplikaatio. Sen täydellisen värisen kankaan puuttuessa laitoin pojan itse piirtämään junan kuvan jonka ompelin irtirevittävän tukikankaan kanssa trikooseen. Valmistuttuaan pelkäsin sen aiheuttavan kysymyksiä minun piirustustaidoistani - jotka ei todellakaan ole kovin hulppeat, mutta kuitenkin ehkä hivenen enemmän symmetriset kuin tämä - ja laitoin pojan vielä signeeraamaan tekeleensä. Hän kirjoitti nimensä tukikankaalle ja siitä siirsin sen ommellen kankaaseen. Pidän itse ideasta paljon, ja yksivärinen etuosa rauhoittaa muuten kuviollisesta kankaasta ommeltua paitaa paljon.

Nuorempi sai bodyn koossa 80cm, joka kuitenkin kestovaippalisän ja kasvuvaraisten hihojen kanssa vastaa jotain huomattavasti suurempaa. Ei hätää, kuten kuvasta huomaa sitä on käytetty hihat käärittynä ja hyvin menee. Ob:n kirjekuoripääntie toimii loistavasti vaikken aiemmin ole niistä oikein perustanut.

Kaverille kanssa

Ystävä halusi jotakin kevät uutta, ja malliksi valikoitui avara-kauluksinen tunika ja siihen legginsit. Ja koska perheessä on myös tytär, niin täytyihän siihen saada samikset aikaiseksi =)

Tytön tunika on 110cm, aikuisen setti 36/S. Tunikan malli on itselleni kyhätty kaava jota tähän pienensin, legginsien ja tytön paidan kaavat OB.

Yläosan kietaisu on kaksiosainen avomalli ja siinä on pienet muotolaskokset.

Perheeseen lähti myös pojan kesähousut kokoa 98cm.

Niissä on yhdistelmänä kahta kierrätyspuuvillaa, joista toisesta leikkasin käärmeen punttiin kiemurtelemaan.

Pingviinipesue

Koska kotona lapset pääasiassa irvistelee kameralle yrittäessäni ottaa yhteiskuvaa, varasin ajan kerhossa vierailleelta valokuvaajalta. Kiirehän siinä sitten tuli, että sai kaikille kolmelle yhteensopivat yläosat aikaiseksi.

Mikä lie mielenhäiriö tuli siinä vaiheessa kun isompien puserot oli jo valmiit ja pienimmän bodya ryhtyi tekemään ja niinpä tulikin surauteltua siihen täysin eriväriset huolittelukaitaleet. Vaan eipä auttanut valittaa kun ei sen valmistuttua ehtinyt enää korjata asiaa ennen kuvausta. Paitojen kaava OB:n More Grey muutamalla muutoksella ja body samaisesta lehdestä kesältä 2010.

Valokuvaus oli puolen päivän jälkeen ja vasta sen jälkeen sai elää ja olla vapaasti kun ei ollut enää pelkoa paitojen tuhraamisesta..

 Sitten saikin jo piirrellä, auttaa leipomisessa ja leikkiä tai mitä ketäkin huvitti.

Pöllöillä päin kesää

Yhtä varmasti kuin talvi yllättää joka vuosi VR:n, minulla tulee joka vuosi kesä yllätyksenä ja ensimmäisenä hellepäivänä surruttelen hiki päässä lapsille jotain säähän käypää vaatetta. Tai näin oli ensimmäiset viisi vuotta, nyt otin varaslähdön ja starttasin kesävaatteet hyvissä ajoin. Nyt kun lapsia on kolme ei ompelu etene kovin vauhdikkaasti ja siinä vanhassa mallissa olisi ollut se riski että pari ekaa hellepäivää pitäisi viettää sisätiloissa jos vaatteita ei olisi valmiina kaapissa ;)

Pojille kesäpaidat, hihaton kokoa 122cm, lyhythihainen 80cm. Molempien kaavat OB 3/2011. Nyt saa kesä tulla, helteitä odotellessa..

Smurffaten eteenpäin

Välillä on mukava tehdä puolisollekin jotain, mutta meillä ei oikein mene väritoiveet yhteen ja siksipä tulee todella harvoin mitään tehtyä. Eräällä kerralla tuli kuitenkin vastaan kangas jonka uskalsin ostaa ja samalla tein esikoisellekin paidan jotta sai pojista pitkästä aikaa samikset.

 Puolison paita on oikeasti tylsä, esikoisen halusi onneksi smurffin kuvaksi ja sai samalla vaaleansiniset tereet koristeeksi.
Smurffin kuvaan olen oikeasti tyytyväinen, eipä ole pitkään aikaan tullut itse piirrettyä mitään. Yleensä aplikoinnit on läpi piirrettyjä. Tätä aplikointia on tehty vieraalla koneella, mutta korvan sisuksen ja suun jälkeen luovutin kun en saanut tikkiä millään kunnolliseksi. Kyllä hyvät laitteet on puolet onnistumisesta!